Flunssan kourissa on ehtinyt ihmetellä miten ihminen voikaan mennä niin tukkoon. Ihan päästä varpaisiin. Pää on kuin painavaa lyijyä ja korvat tukossa. Ei kuule kunnolla ja olo on kuin kulkisi aivan sumussa sinne tänne. Ajatuskaan ei kunnolla kulje kuten tästä huomaamme . Edellispäivänä kun aloin syödä lounasta tuli eteeni suuri ongelma. Vatsassa kurni kova nälkä, mutta jääkaapilla ihmettelin, että mitähän tässä söisi kun ei haista eikä maista mitään!! Päätin sitten, että nythän voi syödä kaikkea sellaista joka ei ole niin mieluisaa. Tein lautaselleni kunnon aterian. Oli kaikkea jota ei yhtään tehnyt mieli. Vaikka siinä olisi ollut jotain hyvääkin niin olisi mennyt hukkaan sekin kun ei olisi mitään maistanut. Oli aika hämärä kokemus syödä ihan normaalisti maistamatta mitään . Keskityin tunnustelemaan miltä eri ruoka-aineet tuntuvat suussa. Keitetyssä perunassa ja porkkanassa oli selkeä ero. Porkkana tuntui "vetisemmältä". Liha ja leipäjuusto olivat myös jänniä . Jos olisi sellainen sairaus ettei maistaisi mitään? Ainakin olisi helpompi laihduttaa/pysyä laihana. Voisi laittaa suuhunsa koko ajan terveellistä ja kamalaa. Vain sellaista, että hengissä pysyisi. Mitäpä sitä muutakaan. Juomaksi sitten vettä vaan....tai no maidostahan saa kalsiumia, joten ehkä sitäkin. Baari illat tulisi halvaksi kun ei kannattaisi juoda olutta ja siideriä tai mitään ainakaan maun takia. Jos pään haluaisi sekaisin niin sitten muutama vahva paukku . Ravintolassa muiden syödessä voisi lukea vaikka päivän Ilta-Sanomat! Hankalaa olisi kyllä tehdä perheelle ruokaa, mutta jotain positiivista siinäkin, sillä sitten senkin homman voisi nakittaa toiselle . Kuinkahan kauan kestäisi, että unohtaisi ruokien maut. Ettei enää tekisi mieli suklaata kun ei enää muistaisi miltä se maistuu. Alku voisi olla todella hankalaa!!! Suklaata tekisi mieli ja kaappi olisi sitä pullollaan, mutta ei auta vaikka söisit kokonaisen levyn kun et sitä maista  !!!!!!! Syömisen jälkeen minunkin teki mieli kahvia, mutta en viitsinyt alkaa keittämään turhan takia. Todella turhauttavaa. Suklaatakin oli kaapissa. Vielä turhauttavampaa. Menin siis sohvalle ihmettelemään olotilaani ja lohduttauduin sillä, että onneksi tätä ei kestä kuin muutaman päivän.

Kaikkein pahin skenaario olisi, että pystyisi haistamaan ruoan tuoksut, mutta ei maistamaan!!