Menin tänään kohtalaisen kepein mielin hammaslääkärille ja kohtaloksi koitui sekin!! Vanhaa paikkaa piti korjata ja selvisikin, että reikä on mennyt melkein hampaan ytimeen saakka....autssss!!!! Voi itku kun välillä vihlaisi! Lääkäri lisäsi puudutusta, mutta ei auttanut. Lopputulos oli se, että piti hetken kestää kipua ja saatiin väliaikainen paikka ja seuraava aika, jolloin tehdään juurihoito. Lääkäri lohdutteli, että ensi kerralla pitäisi puudutuksen onnistua kun se nyt vaan oli niin ärtynyt. Eipä auttanut lupaukset, sillä pelon siemen on jo kylvetty . Hitto, sanon minä....ärsyttää kun jo nyt tiedän, että ensi kerralla makaan siinä rystyset valkoisina ja lasit tuskanhiestä huurussa ja odotan koko ajan koska vihlaisu tulee . En ole ikinä elämässäni pelännyt hammaslääkäriä. En niitä ääniä, joita niistä vehkeistä tulee. En ääniä, joita tulee omasta suusta. Ritinää, ratinaa, rusahduksia, naksahduksia, litinää.....en niin mitään....PAITSI juuri niitä vihlaisuja!!!!! AAaarrgghh...... Olisin vaikka naama turvoksissa puudutuksesta viikon jos tietäisin ettei yhtään ainoaa kertaa vihlaise tai satu. Kyllä olisi helppoa kun olisi tekarit, nih!